|
Elfea tuhahti miehen poistuttua luontaan, ja uudemman kerran toisen poistuttua koko kapakasta. Pieni osa likan kovan ulkokuoren alla oli pahoillaan ajettuaan miehen pois, mutta se ei näkynyt ulos päin. Ei ollenkaan. Ulospäin ei näkynyt mitään muuta kuin tylyys ja kylmyys. Kyllä Elfealla tunteet olivat, ne vain oltiin kadotettu jo aikaisemmin, kun oltiin vielä pieni. Oikeastaan likka vain pelkäsi jonkun saavan selville hänen menneisyytensä, josta ei puhuttu kenellekään. Rauhallisemmin kuitenkin jatkettiin nojailua oven vieressä.
|